Jonkinlainen nurkkien tuuletus olisi yhteiskunnassamme paikallaan, että aktiivityöikäiset saisivat tehdä työtä ja eläkeläiset tulisivat toimeen eläkkeellä.

Aivan niin. Tulisivat toimeen tienaamallaan eläkkeellä. Ettei enää eläkepäivillä tarvitsisi lähteä tienestiin.

Linja-auton kuljettajan ammatti on sellainen ammatti, johon on helppo marssia kuin kuokkavieraana juhliin syömään toisten pöydästä ennestään täydellä vatsalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, moniko eläkeläinen ajaa tälläkin hetkellä vakituisesti linja-autoa ja moniko ammattikuljettaja istuu samaan aikaan kortistossa?

Olenko ymmärtänyt asian oikein. Ihmiselle työnteko on antoisinta silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä elääkseen? Ja työnantajalle edullisinta, kun työntekijän pohjapalkan maksaa eläkeyhtiö tai Kela?

-   -   -   -   -

Kun eläkeikä on matala ja henkilö eläkkeelle siirtyessään hyvässä kunnossa, ei ihmistä voi velvoittaa jäämään aloilleen. Laki sallii jatkaa työuraa kuljetusalalla, mikäli henkilö täyttää tehtävän edellytykset.

Millä keinolla voidaan varmistua siitä, että eläkeläiskuljettaja saa työstään TES:n mukaisen palkan ollen näin samalla viivalla aktiivityöikäisen kanssa?

Millä keinolla voidaan varmistua siitä, ettei työnantaja pyyhi pöytää aktiivityöikäisellä työhön pyrkijällä, joka pyytää työstään TES-palkkaa, saadessaan ratin taakse eläkeläisen 6 euron tuntipalkalla tai jopa pelkällä päivärahakorvauksella?

Kuljettajareservi on jokaisella yrityksellä oltava. Sen sanelee jo nykyinen työaikalaki. Missä kulkee kuljettajareservin ja ensisijaisen työvoimavarannon raja? 15 heittomiehen kuukauden mittaan ajamat hajakeikat muodostavat yhden vakinaisen kuljettajan kokopäivätyön.

Tämä paketti ammattitaidon alennusmyynnillä höystettynä vääristää kilpailun ja saattaa eriarvoiseen asemaan terveellä pohjalla ja rehellisin periaattein toimivat työnantajayritykset, joissa palkkaus- ja henkilöstöpolitiikka hoidetaan lakien ja asetusten mukaisesti.

-   -   -   -   -

Suomen valtiota täydet vuodet palvellut henkilö voi tienata eläkkeellä ollessaan mielin määrin eikä eläke siitä pienene. Linja-auton kuljettajan työura olisi siis viisainta aloittaa kesäkessun pestillä tai valtakunnan rajoja vartioiden.

Isohkossa eteläsuomalaisessa bussifirmassa, josta aikoinaan kyselin tilausajokuljettajan töitä, kertoi toimitusjohtaja kuljettajakaartin olevan täynnä:

-Autokompostin eläkkeellä olevat kapiaiset hoitavat meillä tilausajot!

Oltiin varuskuntakaupungissa. Päättelin autokompostin tarkoittavan autokomppaniaa!

Pari urheiluseuran kilpailumatkaa tarjottiin ajettavaksi palkan edestä:

-Firma maksaa puolet palkasta verokirjalla ja ajon tilaaja toisen puolen käteisellä!

Kauppoja ei syntynyt. Ihmetys jäi. Tätäkö tämä on? Ei sentään ihan kokonaan harmaata taloutta. Vain puoliksi.

Sairaseläkeläiset ovat oma lukunsa lainsäädännön kukkasissa. Sairaseläkkeellä ei kaiken järjen mukaan pitäisi enää kyetä töihin. Tällaiseen ymmärrykseen asiasta olen jostain syystä päätynyt.

Toivottavasti minun juttusilleni ei marssi yksikään linja-autoa ajava sairaseläkeläinen, sairaseläkkeellä linja-auton kuljettajan työstä. Sietokyky eläkeläisiin aktiivityöikäisten ammattikuljettajien leipää syömässä on matkan varrella tipahtanut kaikin puolin pakkasen puolelle.

 -   -   -   -   -

Eräs ystäväni jäi jokin aika sitten vapaaherraksi Valtion Vanikkamurskaamolta kuljetuspuolen tehtävistä. Ikätoverin eläkepäiväsuunnitelmat saivat harkitsemaan ison viskipullon hankkimista lahjaksi.

Työ oli tehty, palkka saatu ja kartutettu eläke, jonka turvin jatkossa oltaisiin vailla varhaisia aamuherätyksiä.

Puolen vuoden kuluttua pitkäaikaisen polkupyörän ostohaaveensa toteuttanut ikätoverini kertoi katselleensa töitä joka päivä. Pitkiä pyörälenkkejä ympäri kaupunkia. Siinä näkee yhdellä kerralla koko kaupungin työt.

 

Ari H. Heinonen

www.maantiesusi.net