Lumi on peittänyt tunturit pari kuukautta aikaisemmin ja innokkaimmat hiihtäjät ovat porhaltaneet latuverkostolla jo tuhansia hiihtokilometrejä. Median syksyn mittaan välittämät tiedot tulevasta talvimatkailukaudesta ovat viestittyneet lähtökäskyä odottavien korviin monenkirjavana uutispaljoutena.

Millaiseksi muodostuu alkava sesonki? Ovatko valuuttakurssit kohdallaan, jotta ulkomaalaisen turistin kannattaa tulla etsimään talvielämyksiä Pohjolan valkoisten hankien keskelle?

Voittaako loma laman?

Jollakulla on asiasta toiveita. Tunturikeskus valmistautuu. Vasaranpauke vaimenee ja closed-kyltit kauppojen sekä ravintoloiden ovissa kääntyvät open-asentoon. Remontit on tehty. Hunajamarinoitua riekonrintaa saa pian taas.

Joulupukin odotuksessa eletään herkkiä hetkiä. Kunnes eräänä aamuna tunturikeskuksen huoltamon pihamaalla röyhähtää yhdellä startilla käyntiin useamman miljoonan arvoinen rivi tilausajobusseja. Se on alkanut!

Punaisia ja sinisiä lämpöhaalareita vilisee pian joka puolella. Kesäuntaan nukkunut tunturikylä on hetkessä katuvalaistu matkailumetropoli, jossa on porukkaa kuin porealtaassa. Ja lisää tulee taivaan täydeltä!

Katajanokan terminaalin pihalla vesisateessa risteilyryhmää odottavan tilausajokuljettajaveljen puheluun vastaa Ivalon kansainväliselle ilmalentoasemalle lumituiskussa kiirehtivä lajitoveri.

On hetki aikaa jutella. Manchesterin kone tulee tuossa tuokiossa. Samaan kyytiin tulee pari muuta charteria Euroopasta. Johtavan kotimaisen lentoyhtiön reittikone siihen vielä lisäksi, ruumassaan ilahduttava kuorma matkalaukkuja!

Joku vanhoista tunturikonkareista tietää kertoa, että muutamia vuosia sitten tahti oli toisenlainen. Tankata täytyi vauhdissa, ja tunturissa oli bussikalustoa niin paljon, että hotellien pihalle tarvittiin vuoronumerojärjestelmä.

Tungosta on toki nytkin. Mutta se ei tuota vaikeuksia ammattikuljettajille. Betoniporsaiden seassa tehdään auringontarkkaa ohjaustyötä. Kukahan niitä ripottelee yhteen sun toiseen paikkaan, ikään kuin arviolta, liikkumista haittaamaan?

Kaupan kassajonossa voi paikallistaa yhdellä kertaa monta eri kansallisuutta.

Sesongin alussa kuuluu enimmäkseen espanjaa ja englantia. Sitten ranskaa ja venäjää. Hurtigrutenin reittiä saapuvat japanilaiset tuovat kielten kirjoon eksoottisen vivahteen sydäntalven taittuessa kohti kevättä.

Aurinkohangilla, kun hartaasti odotetut firmaviikot ovat alkaneet, bisneksentekemisen painopistealueista keskustellaan etupäässä Suomen kielellä, jalassa thinsulatevahvistetut stereomonot.

Talven matkailukarusellin pyöriessä Lapissa kiivaimmillaan, Helsingissä markkinoidaan jo uutta talvisesonkia kansainvälisillä matkailualan messuilla. Tilausajokuljettajat ry viettää samaan aikaan 20-vuotisjuhliaan Hyvinkäällä. Se on siellä jossain Helsingin lähellä. Pian kai yksi Helsingin esikaupungeista.

Juhlista kaikuu viestejä aurinkoisille keväthangille. Tunturissa liikkuu viikoittain useita tilausajoja. Toivottavasti hattukolehti ja mahdollisuus harrastaa suksiliikuntaa täydellä ylöspidolla eivät ole kuljettajalle ainoa korvaus työmatkasta Suomen pohjoiseen kolkkaan.

Pohjolan kesä on pitkä ja talvi lyhyt. Vai kummin se oli? Päivä pitenee vähitellen. Kaksi pimeää erkanee toisistaan antaen tilaa valolle. Talvi pitää vielä Pohjolaa otteessaan öisin. Päivällä kevätaurinko pehmittää hangen pinnan. Anivarhaisen hiihtäjän on pian reititettävä latunsa pälvien välistä.

Peurasuvannon sulaan ilmestyvä joutsenpariskunta on selvä merkki kevään saapumisesta. Siinä ne uivat edelliskeväänäkin majesteettisina ja seesteisen rauhallisina, ikuisen rakkauden symboleina. Sesongin päätteeksi etelään matkanneen lentojätkän silmäkulmassa kimmelsi sillä hetkellä kyynel.

Tunturissa olevalle matkailijalle jokainen päivä on juhlapäivä. Työn perässä tunturiin saapuneet vastaavat siitä, että juhlat onnistuvat. Rinteessä, ravintolassa, ladulla, myymälöissä, retkillä sekä auton ratissa.

Omille juhlille on aika sitten kun muut ovat juhlansa juhlineet. Vapun aikoihin. Sitten tunturi hiljenee. Sesonkityöntekijät matkaavat kotiin, kunnes on jälleen aika katsoa kalenteria ja kääntää keula kohti Pohjolan liikennevalottomia valtateitä.

Joku löylynlyömä romantikko lastaa kyytiin koko omaisuutensa ja lähtee katsomaan, millaista on elämä EU:n maantieteellisen käsityskyvyn ulkopuolella.

Lumi ja tunturit merkitsevät työtä. Tunturit pysyvät, mutta lumesta ei ole takuuta tulevaisuudessa, mikäli ilmasto muuttuu tätä vauhtia.

Tämän tarinan kirjoitushetkellä talvi on vielä alussa. Itsenäisyyspäivä on vietetty työn merkeissä ja seuraavaksi vietetään työn merkeissä joulua.

Tankkaustauon aikana tammikuussa ehtii ehkä käydä pikaisesti Tilausajokuljettajat ry:n 20-vuotisjuhlassa, jos Ylä-Lapin paras linja-autotyönantaja sallii pari ylimääräistä rattivapaata.

Leukailevatkohan työkanssaeläjät täällä tunturissa, jos yksi jätkä lähtee pyhähousukekkereihin kesken valssin? Loxi jo vähän siihen suuntaan asiasta mainitsi. Määttälä ei ole vielä sanonut mitään. Marika vain hymyilee.

Hyvässä porukassa on etuoikeus tehdä työtä ja viettää myöskin juhlahetki.

 

Ari H. Heinonen

www.tilausajokuljettajat.fi