Se lehtiuutinen löi totaalisesti jalat alta. Jos et sattunut näkemään heti tuoreeltaan, etsipä käsiisi Suomen pohjoisin sanomalehti Lapin Kansa 22.9.2010. Siellä se seisoo takasivulla.

Uutinen Torniosta kertoo huonomuistisuuden hinnan.

Työvoimatoimiston asiakkaan ei kannata sallia aikataulun lipsahtaa sovitusta tapaamisajasta työvoimatoimiston virkailijan kanssa. Siitä seuraa rangaistuksena kahden viikon päivärahakarenssi.

Tiedossa on toki ollut, että työttömyys maksaa. Mutta että näinkin paljon. Ja vieläpä työttömälle!

   -   -   -   -   -   -   -   -

Tänä päivänä hyvin moni ihminen joutuu asioimaan työvoimatoimistossa pakon sanelemana täysin ilman omaa syytään. Saneeraukset, sopeutukset, ulkoistukset ynnä muut henkilöstön sekä tuotannon ulostukset ovat tehneet täysivaltaisista kansalaisista virkakoneiston pakkoasiakkaita, joiden ainut oikeus on täyttää ilmoittautumisvelvollisuutensa.

Järjestelmää pokkuroimalla ihminen säilyttää oikeuden kaikkein vähäisimpään. Tässä tapauksessa työttömyyspäivärahaan. Sitten sattuu tunnin mittainen kellokämmi. Kävelet työvoimatoimistoon oikeana päivänä mutta tunnin liian myöhään!

En voi muuta kuin ihmetellä ihmisen halpa-arvoisuutta tämän päivän byrokraattisessa arvojärjestyksessä!

   -   -   -   -   -   -   -   -

Minun kuulteni on turha runoilla korulauseita suomalaisesta oikeusvaltiosta. Millaisessa oikeusvaltiossa työvoimahallinto seisoo Jeesuksen ja Muhammedin kanssa samalla viivalla jopa rinnanmitan edellä, ja tavallisen ihmisen onnen määrän päättää yksi ja ainut työvoimatoimiston virkailija?

Työvoimahallinnolta voi valituksin perätä itselleen parempaa kohtelua tai asiakaspalvelua. Vastauksena on pitkä pätkä työvoimapoliittista munkkilatinaa lakipykälillä höystettynä, mutta varsinaiseen asiaan ei kukaan puutu eikä ota kantaa.

Valittamalla toki saatiin karenssiaika, huonomuistisuudesta johtuva, putoamaan kahdesta kuukaudesta kahteen viikkoon, jossa siinäkin on rangaistusta yllin kyllin rikoksen vakavuus huomioon ottaen.

   -   -   -   -   -   -   -   -

Joka sen vaivan näki, hänelle kypärääni kohotan. Onhan vastapuolena sentään valtio valtiossa, jonka menetelmät ovat kehittyneet läskikapinan ajoista, mutta puolustautumiseen ei ole sen enempää mahdollisuuksia kuin aikoinaan ruoskinnan kohteeksi joutuneilla.

Kuka tässä pyhässä kolmiyhteydessä oikein pompottaa ja ketä?

Ihminen ja ammattiliitto tulevat keskenään toimeen kyllä. Työvoimahallinto kolmantena pyöränä välissä hästäämässä sotkee ennestään selvät konseptit, tekee itsensä tärkeäksi ja pitää renkinään kumpaakin.

Yhteiskunnassamme riittää ruoskalle työtä, jos sen vaan sallittaisiin heilua. Syytä olisi panna tuulemaan parinkin instanssin, myös työvoimahallinnon, muutenkin kuin syyttömiä ihmisiä inkvisitoimalla.

   -   -   -   -   -   -   -   -

Sydäntämme lähellä olevalla kuljetusalalla, etenkin raskaassa henkilöliikenteessä, työtä tehdään nykyisin paljolti määrä- ja osa-aikaisin työsopimuksin työtuntimäärää kerryttämällä.

Vakinaisen työsuhteen solminut ammattikuljettaja on ihanteellisessa asemassa.

Porukan onnellisin on 6 euron tuntipalkalla harrastepohjalta linja-autoa ajava eläkeläinen. Työtä riittää niin paljon kuin työaikalaki sallii tehdä ja perustoimeentulo on turvattu joka kuukausi eläkkeen myötä.

Selvyyden vuoksi esitän asian kysymysmuodossa: Kuinka moni sairaseläkeläinen ajaa täysipäiväisesti linja-autoa? Kuinka moni aktiivityöikäinen terve ammattikuljettaja istuu samaan aikaan työttömyyskortistossa?

Millaisella eläkekertymällä puolustusvoimien palveluksesta vapautuva henkilö tulisi toimeen ettei hänen tarvitsisi ryhtyä syömään kuljettajan ammatista pääasiallisen elantonsa hankkivien leipää?

Onkohan jokin porsaanreikä jäänyt lainlaatijalta tukkimatta?

   -   -   -   -   -   -   -   -

Ajatellaanpa nykymenon valossa, ei ainoastaan kuljetusalaa vaan koko laajaa  työmarkkinakenttää. Millä tavoin puolen vuoden pätkäelämää elävä kokopäiväinen osa-aikasyyllistetty kykenee rakentamaan itselleen jotain kiinteätä ja pysyvää, sellaista, johon jokaisella täysivaltaisella kansalaisella pitäisi olla oikeus?

Koti. Perhe. Edellytykset elää hyvää elämää täysipainoisesti arjesta ja juhlasta nauttien. Jäävätkö nämä tämän päivän aktiivityöikäiseltä pelkiksi haaveiksi?

Kuka tulevaisuudessa maksaa eläkkeet ja millä keinolla ne ansaitaan ellei työllä?

   -   -   -   -   -   -   -   -

Kouluttautuminen kannattaa aina. Idioottivarmaa ei leivänsyrjään pääsy uudellakaan alalla toki ole. Mutta tuleepahan ihmisestä ainakin monipuolisesti sivistynyt eläkeläinen, jonka pään yläpuolella palava intelligenssin sininen liekki ehkä auttaa löytämään avaimet ihmisen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi itseään koskevissa asioissa työelämän piirissä.

   -   -   -   -   -   -   -   -

Peukaloruuvibyrokratian, kurjuustehtailun ja henkisen terrorin valtakunnassa hymistelylle ei ole enää sijaa. Tuomiopäivän pasuunaa on huudatettu korviimme riittävästi jo vuosia. Olisi lopultakin syytä ottaa järki käteen ja tarttua asioihin niin kuin äly sanoo ja tarpeen on, ennen kuin Suomi on kokonaisuudessaan selvitystilassa.


Ari H. Heinonen

www.maantiesusi.net