Ihmisellä on taito keksiä syitä miksi juuri tänään ei voi lähteä lenkille. Töihin lähtö on edessä. Työpäivän jälkeen väsyttää. Räpäskäkeli. Tai sitten yksinkertaisesti ei huvita. Kunnes sitten eräänä päivänä hartiat ja niska ovat niin jumissa, että sivulle nähdäkseen on käännettävä miestä nilkoista.

Työtahti kuljetusalalla on kova. Epäsäännöllisistä työajoista johtuen elämän rytmittäminen harrastusliikuntaa suosivaksi on vaikeampaa kuin monessa muussa ammatissa. Mutta ei suinkaan mahdotonta.

Huippuvarusteltujen ergonomisten kuljettajaistuinten kehittelytyö valuu hukkaan, mikäli ihminen ei omalta osaltaan pidä huolta fyysisestä kunnostaan sekä vireydestä tehdä työtä vaativassa ammatissa.

Usein käy niin, että ihminen on intoa täynnä hetken. Muutaman kuukauden kuluttua kaapista löytyy vähän käytettyjä tai käyttämättä jääneitä hiihto- ja lasketteluvälineitä sekä lenkkivarusteita. Seuraava onnellinen omistaja löytää etsimänsä kirpputorilta pikkurahalla.

Millaisella reseptillä tavallinen kansalainen voisi omalta osaltaan keventää fysikaalisen hoidon tarvetta, ja sitä kautta saada itselleen mielenvirkeyttä hyödyllisesti miellyttävällä tavalla?

Kuulin taannoin tarinan potilaasta, joka oli tehnyt kantelun lääkäriliittoon saatuaan lääkäriltä kehotuksen ostaa harjanvarren ja tehdä sillä mitä mieleen juolahtaa.

Ei olisi lainkaan ihme vaikka kyseinen henkilö, tarinan mukaan raavas härjänniskainen keskioluturos, olisi ensimmäiseksi halunnut huitaista harjanvarrella hänestä pilkkaa tekevää lääkäriä. Harva ensimmäiseksi ajattelee keppijumppaa sohvaillan lomassa television ääressä.

Totuus kuitenkin on, että urheilussakin kaikkein kauneinta on yksinkertainen. Sanaa urheilu ei oikeastaan olisi syytä edes mainita. Parempi olisi puhua mielenvirkeysliikkumisesta. Tällöin kynnys astua ovesta ulos muutenkin kuin ansiotarkoituksessa tai mäyräkoiraa ulkoiluttamaan olisi suomalaiselle formulakansalle huomattavasti matalampi.

Tilausajoliikenteessä toimiva kuljettaja pääsee ammatin luontaisetuna osalliseksi asioista, joista matkustajat nauttivat maksua vastaan. Ammatille se luo merkittävää lisäarvoa. Yksi tärkeimmistä on ruokahuolto.

Kuten hyvin tiedetään, arjen ylellisyydessä on myös vaaransa. Kehon ulkomittojen hallinta on vaikeampaa aikuiselle kuin armeijaikäiselle. Suomeksi sanottuna viittäkymmentä lähestyvän on syytä katsoa tarkasti millaiselle ruualle suunsa avaa ja kuinka usein.

Auringontarkkaa ohjaustyötä vaativassa istumatyössä olisi muutoinkin syytä pitää itsensä täydessä toimintakunnossa. Pikkujoulutasoinen ruokailu kesken työpäivän tainnuttaa miehen sohvalle. Ja sitten ovat hartiat ja niska vielä enemmän jumissa.

Ensimmäinen vierailu hierojan pöydälle kylpylämatkan yhteydessä tekee kipeää. Sattuiko juuri minulle Kuressaaren kovakouraisin hieroja? Huomattavasti vähemmällä karjahtelulla sujuva toinen käynti jättää pienen nälän. Tätä on saatava lisää!

Arkikiireen keskellä pyhä päätös unohtuu moneksi kuukaudeksi. Kunnes firman joulutervehdyskortin välistä löytyy joululahja, joka nostaa hyvän työnantajan arvostuksen vieläkin korkeammalle. Sarjakortti hierojalle hyödyttää sekä työnantajaa että työntekijää.

Lompakon setelilokerossa rahanarvoinen paperi odottaa nyt sopivaa ajankohtaa. Tätä kolumnia kirjoittaessa oikea aika on tullut taas tunnin verran lähemmäksi. Olisiko syytä nostaa myös kävelysauvat tilausajobussin hattuhyllylle?

Ari H. Heinonen

www.maantiesusi.net