-Saatana kato mihin parkeerat!

Lyhyt ja ytimekäs viesti oli kirjoitettu valkealle paperille, joka löytyi bussin tuulilasilta lasinpyyhkijän alta. Luulin lappua ensin parkkisakoksi. Helpotus oli suuri, kun kysymyksessä olikin vain muistutus tilausajokuljettajalle.

Kukapa meistä ei joskus kärsisi varhaisdementian oireista. Se ilmenee kahdella tavalla. Tahattomana silloin, kun pysäköintikieltomerkki yksinkertaisesti vain jää kuolleeseen kulmaan. Tahallisena silloin, kun tarkoitus pyhittää keinot.

Kummatkin ovat yhtä yleisiä, yhtä anteeksi annettavia ja yhtä rangaistavia, riippuen vastapuolen suvaitsevaisuudesta ja suhtautumisesta yllättäviin tilanteisiin.

Useimmiten ymmärrys on yksiviivaista. Turpaan vain ja lujaa, jollei oppi muuten mene perille.

Ihminen näkee paljon vaivaa kouluttaessaan toista. Ensin hän kiroaa, sitten etsii palan paperia, johon sutaisee asiansa oikeinkirjoituksesta piittaamatta. Astuu sitten ulos autosta, kastelee kenkänsä jalkakäytävän sohjossa ja likaa puseronsa asettaessaan terveisensä näkyvimmälle paikalle autossa.

Kanssa-autoilijan viitseliäisyyttä kunnioittaen poimin viestin talteen surffattuani ensin lappu lasilla kiertoajelua puoli päivää ympäri Helsinkiä.

Siellä se oli omalla paikallaan myös tilausajokuljettajan tuulilasikyltti, jossa on kuljettajan nimi. Koska viestissä oli puhuttelunimenä sielunvihollisen kutsumanimi, oli viesti ilmeisesti kirjoitettu ennen tuulilasille asettamista. Parkkipirkot toimivat näin.

Joillakin autoilijoilla on mukanaan valmiita lappuja, joissa Mikki Hiiri hymyilee keskisormi pystyssä. On hyvä valmistautua. Joku töppää päivän mittaan takuuvarmasti.

Liikennevaloissa joku nukkuu vihreillä tai ymmärtää kiertoliittymässä ajo-oikeutensa väärin. Kiva on säikäyttää liian lähellä takapuskuria ajava jarruvalojen vilautuksella. Jos miesmurha olisi sallittu, niitä tapahtuisi markettien parkkipaikoilla päivittäin.

Oma lukunsa ovat calmetterokotusta vaille jääneet sanantaitajat, joiden Suomen kieli on rikasta.

Presidentti-hotellin edessä Helsingissä syksyllä 2004 odoteltiin kyytejä vilkkaimman aamuruuhkan aikana. Koko Kamppi oli yhtä suurta monttua. Sinne vain sekaan sikäli kun sopi. Siellä oli allekirjoittanutkin pitkien bussien hännillä, 14-paikkaisella pikkubussilla taksitolpan kohdalla.

Viereen marssi taksimies ja selvällä Suomen kielellä kehotti viemään romun v...uun taksien paikalta.

Muutaman vuoden ikäinen Ducato-pikkubussi oli kolhiintumaton, huollettu ja kaikin puolin kuosissaan. Ei siis mikään romu. Marssin ulos autosta törstin naapurin perään. Sanoin, että anna olla viimeinen kerta kun läimäytät perusvirkistysvälineen toisen kuljettajan silmille aamulla ennen yhdeksää asiakkaiden kuullen. Ja seuraavan kerran ajoon lähtiessä käy suihkussa, kampaa hiukset ja aja parta!

Kuopiolaisesta juntista ilkeämielisiä letkautuksia heitelleen virnistelijän julkisivu toi mieleen viikon vanhan koiranpennun.

Kerroin olevani kotoisin, en Kuopiosta vaan Pohjois-Pohjanmaalta. Seudulta, jossa varikset ovat muuttolintuja, siat syödään karvoineen ja parta ajetaan kirveellä. Todistaisin sen, mikäli vastapuoli niin halusi. Autossa jo istuvalle turistiryhmän kärkijoukolle valehtelin hymyhuulin kuljettajatoverin muistuttaneen palaneesta parkkilampusta.

Viimeisenä kiusana pirssitoveri antoi vossikkansa lipua vaaksan päähän takapuskurista sillä seurauksella, että matkalaukkujen lastaus perästä avattavaan autoon oli suoranaista trapetsitaiteilua.

Maailmassa on yksi ammattikunta, jossa väärällä jalalla uuteen aamuun nousseen ei tarvitse peitellä potutusta työpäivän aikana muilta ihmisiltä.

Se on poliisi. Meidän muiden täytyy ainakin yrittää. Hermojen hallinta kannattaa. Voi sitä taivaallista hyvän olon tunnetta, kun pelastaa toisen päivän pienellä kohteliaisuudella.

Tämä tarina alkoi lapusta ja lappuun se myös päättyy. Sekin lappu oli kirjoitettu käsin ja löytyi tuulilasilta. Silloinkaan ei ollut mahdollisuutta esittää anteeksipyyntöä omasta tyhmyydestä.

Muuttokuorman purku venähti. Ja sen päätteeksi jäin vielä suustani kiinni pariskunnan kanssa hyvänlaiseksi tuokioksi. Joku onneton oli taiteillut henkilöautolla kinoksen kautta ohitse pitkään ja hartaasti.

Lapussa oli pitkä rippi pysäköintioppia sekä liuta uusia titteleitä. Listan viimeisenä isoilla pölkkykirjaimilla tekstattu saatanan sika. Näytin lapun tallilla isännälle. Isäntä pohti asiaa ja totesi:

-Ymmärtääkseni tällä tarkoitetaan sielunvihollisen ja sorkkaeläimen risteytystä, joka on pyörillä liikkuva ympäristörikos!

ARI HERMANNI HEINONEN

www.tilausajokuljettajat.fi