Suomi on ollut EU:ssa jo niin kauan, että tuskin muistetaan aikaa ennen EU:ta. Kansanäänestyksessä osa ilmaisi kielteisen mielipiteen ja osa äänesti kyllä. Tähän joukkoon lukeutui Ukko Vanhanen, nimestään huolimatta nuorehko mies. Ei sukua Matti Vanhaselle.

Ukko Vanhanen toivoi EU:sta helpotusta autoveroon. Turha toivo. Pihalla seisoi edelleen sama vanha Nokivasara, jolla Vanhanen oli rientänyt äänestämään. Uudempaan ei ollut varaa. Maksoivat paljon.

Vanhasen naapurissa meni vähän samalla tavalla. 50 lehmää oli pantu autoon. Ei ollut kannattanut. Pääluku olisi pitänyt viisinkertaistaa. Pellot olivat nyt paketissa ja navetan ovet kiinni.

Vanhasta harmitti omasta ja naapurin puolesta. Naapuri, rippikoulukaveri, oli käynyt linja-autokurssin ja ryhtynyt tekemään katiskoita omasta päästään. Koulutusta vastaava työ tuntui olevan kiven alla.

Linja-autoja sentään vielä näkyi. Yhdellä tuotiin kerran päivässä aikamerkki ja vietiin koululaiset. Autoa ajoi kuka muilta töiltä ennätti. Kyyditsivät uimahalliin ja luokkaretkille.

Muutto kaupunkiin kännykkä taskussa ajomääräystä päivystämään? Sitä ihanuutta oli kuultu kurssiaikana monesta suusta. Vaihtoehdoksi jäi kaikkein luontevin. Katiskantekoon ei EU ollut toistaiseksi keksinyt direktiivejä! Eikä ammattitaidosta kyselty halvinta mahdollista hintatarjousta!

Ukko Vanhanen kuljetteli pyydyksiä kaupunkiin kun kävi maalikylissä. Kun puolisoiden silmä vältti, naapurukset lujittivat maaseudun kivijalkaa sekä yhteistyökumppanuuttaan perinpohjaisessa ideapalaverissa rantasaunan lauteilla. Vastarannalla kaupunkilaisperhe rakensi töyräälle linnaa, johon kattotiilet oli tilattu Venetsiasta. Siinä riitti ihmettelemistä.

Eräänä päivänä naapuri saapasteli Vanhasen pihalle:

- Minä olen pohtinut tätä maailman menoa ja tullut siihen tulokseen, että pitäisi ottaa kesälehmä...!

Vanhanen katseli miestä suu auki. Houriiko se? Mutta naapuri jatkoi juttuaan. Mitä pidemmälle juttu eteni, sitä enemmän siinä tuntui olevan järkeä!

Ukko Vanhasen Nokivasara antoi kaikkensa matkalla kaupunkiin. Hyvää ideaa ei saanut päästää vanhenemaan. Suurin piirtein seuraavanlainen idea näki päivänvalon tuntia myöhemmin läänin maataloustoimistossa:

-Ympyrä on sulkeutumassa. Ihmiset palaavat juurilleen ennemmin tai myöhemmin. Tarvitaan ruokaa, ja se pitäisi saada mieluummin omasta maasta ja edullisesti.

-Nyt jos koskaan pitäisi olla ennakkoluulottomasti etuajassa. Maaseudulla on tyhjiä navetoita, kalustoa ja peltoa. Me ammattitaitoiset viljelijät voisimme ryhtyä tiloillamme palkkarengeiksi vieraan palveluksessa työskenteleville!

-Kaupunkilaisperhe ottaa lehmän, kesäpossun tai muutaman kanan. Karja hoitoon korvausta vastaan maatilalle. Yhdelle tilalle sopii pitkä liuta lehmiä. Maanviljelijä tekee minkä parhaiten osaa ja ihmiset saavat ruokansa läheltä!

Naapuri oli miettinyt asiansa valmiiksi. Maataloustoimiston virkamies kuuli, ennen kuin ennätti henkeä vetää, pitkät selostukset siitä, miten EU on kuihduttanut Suomen maatalouden. Karjanpidon kannattavuusraja on pian tuhannessa lehmässä.

-Entäpä sitten kun Suomessa on kymmenkunta suurkolhoosia ja tänne lentää muuttolinnun mukana lehmäinfluenssa! Tai joku keksii laittaa lisäainetta luomutuotteisiin, ettei peruna olisi niin rupinen! Taikka maitoauto lakkaa kulkemasta. Niillä kun on ne työaikalait.

Naapurilla oli valmiit suunnitelmat myös pakettipeltojen viljelemiseksi:

-Talven varalle peltoon perunat, sipulit ja kaalit. Kellarit ovat valmiina ja heinänteko kesällä talkoovoimin. Elämysmatkoja kaupunkilaisille! Joku saattaisi jopa maksaa kun pääsee seivästämään! Ilmainen linja-autokuljetus! Eläkeukkoja ajamaan muutaman euron tuntipalkalla, niillähän on aikaa ja työhaluja...

- ULOS!

Onneksi oli kesä ja Vanhasen Nokivasara lähti hehkuttamatta käyntiin. Virkamies näytti tulevan päälle vängällä.

Ukko Vanhanen ja naapuri ajelivat hiljaisuuden vallitessa takaisin kotiinsa. Naapuri virkkoi kun alettiin olla perillä:

-Tulisitko joutessasi katiskatehtaalle sankalankoja katkomaan?

-Sehän oli ihan järkevä ehdotus!

 

Ari H. Heinonen

www.tilausajokuljettajat.fi