Ihminen kehitteli rahan vaihdon välineeksi, kun oravannahat tukkivat pajatson. Rahasta on sittemmin tullut keskeinen osa elämää. Ilman rahaa ei ihminen tule toimeen.

Aikoinaan jätkä etelässä kyllästyi kulkemaan katuja kädet taskussa sinisessä sipissä. Hän nosti repun pykälään, matkusti Rovaniemelle ja sieltä eteenpäin tukkisavotalle tai uittotyömaalle.

Nykypäivän etelän jätkä tuijottaa matkamikrosta työvoimahallinnon nettisivuja silmät kipeinä. Hiljainen talvi edessä. Rahaa ei tule röytämällä. Aika ei kulu peukaloita pyöritellen. On halu, kyky ja tarve tehdä työtä.

Lopulta tärppää. Tunturin juurelle kuulutetaan taksinkuljettajia. Sesonkityö.

Jätkä järjestää kukkien kastelun puoleksi vuodeksi eteenpäin, pakkaa laukun, hyppää autoon ja ajaa iloisin mielin 1000 kilometriä. Tilausajokuljettajasta tulee talven ajaksi mittariauton kuljettaja. Asuntokin on työn puolesta. Kuljettajien yhteisresidenssi hiihtokeskusparakeista naulatussa rivitalossa. Eturivin kuljettajakollegat tekevät ensi kättelyllä kortteerista kodin.

Kuluu viikko, toinen ja kolmaskin. Taksi seisoo enimmäkseen tolpalla jouten. Missä ajot? On tultu tekemään työtä eikä pelkästään haukottelemaan prosenttipalkalla täydessä lähtövalmiudessa 24 tuntia yhteen menoon kerrallaan.

Tummuvien silmänalusten katteeksi takuupalkkaa kysyvä sanotaan irti. Takuupalkka laiskistuttaa kuljettajat, valaisee rivien välistä työnantaja.

Näinkö todellakin asia on? Työtä saa tehdä siihen saakka kunnes alkaa kysellä työstä palkkaa?

5 kuukauden sesonkityö 3 kuukauden koeajalla valmistui täydelliseksi pystymahalaskuksi ilman irtisanomisaikaa vajaassa 4 viikossa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä.

Vanhan sanonnan mukaan jätkä ei ole terve, ellei sitä koko ajan hieman potuta. Lapin savottamiesten viisaus jäi elämään enoni Yrjö Ilmari Pyrrön lausumana.

84-vuotiaana ajasta ikuisuuteen siirtynyt eno-Yrjö teki päivätyönsä Lapin tukkisavotoilla ja uitoissa. Pyryssä, pakkasessa ja metrisessä hangessa häntä mitä ilmeisimmin joskus potutti.

Jos potutus on osoitus terveydestä, kuljetusalalla työskentelee tänä päivänä huipputervettä porukkaa.

Yrjö-enoa potutti hieman, kun hän ajoi 40 asteen pakkasessa 30 kilometriä mopolla, ja palstalle saavuttuaan sytytti ensimmäiseksi nuotion sulattaakseen itsensä, jotta pystyisi kumartumaan tyvelle työkalunaan 20 kiloa painava moottorisaha.

Eno-Yrjö oli harvinaisen tyyni jätkä. Sisarenpojan potutuksen mittaamiseen ei meinannut riittää puolen maailman perunasato.

Potutus on tässä yhteydessä lievä julkinen sana. Mieti itse oikea selkokieli-ilmaisu.

Kuljettajan ammatti ei ole läpihuutojuttu inhimillisen elämän ympyröissä. Työhön pyrkiessään on varottava kehumasta itseään liikaa. Työtä tehdessään on vastattava huutoonsa kaikella ammattitaidolla. Työn ulkopuolella on hoidettava asiansa siten, ettei yksityiselämä saata yleisönpalvelukelpoisuutta kyseenalaiseksi.

Ja aika-ajoin tupsahtaa eteen niitä, jotka pitävät aikuista ihmistä kuin kertakäyttötavaraa, täytenä narrina.

Se kasvattaa luonnetta ja lujittaa ammattitaitoa. Sitähän tässä työssä tarvitaan. Sekä pitkää pinnaa ja kohtalaista kaikensietokykyä, tapauksesta riippuen, edellä kerrottuun viitaten.

Tekevälle sattuu. Bussin takapuskuriin on vuosien mittaan ilmestynyt jokunen betoniporsaan puraisu. Ilmastointilaitteen ritilästä on kesäretken jälkeen kerätty saunavastan tarveaineet. Yksi kaksitankkinen nyökky-Setra tuli kerran tankattua puhdasoppisen puupäisesti kukkuritäyteen ja yli äyräitten niin reilusti, että mittarikenttä lainehti ja seuraavana yönä lainehti lämpimän hallin lattia. Ajomestari hyppi yläpystyä.

Virheistä oppii. Tästäkin oppii jotakin. Miesten kanssa pärjää useimmiten. Jatkossa on viisainta välttää emäntävetoisia isäntäyrityksiä, joissa toimitusjohtajan rouva toimii koko konsernin pääjohtajana ja ajojen järjestelijänä, sekä käyttää yhtiössä ylintä päätäntävaltaa.

Toivottavasti takuupalkkaa, jos se laiskistuttaa, ei kukaan koskaan tule minulle tarjoamaan. En halua vaarantaa työhalujani. Takaustarjous pankkivekseliin, työn tekemisen rahoittamiseksi, puolestaan osoittaisi kiistatta älypuolen olevan selvitystilassa sekä palkansaajalla että maksajalla.

Vanha maantiesusi on taas yhtä kokemusta rikkaampi. Se tuli hankittua, kuten moni muukin asia kuljettajan ammatissa, oma-aloitteisesti ja omalla kustannuksella.

Pieni nälkä pitää ihmisen virkeänä. Viimeistään kevään korvalla tämäkin elämän väliepisodi hampaita naurattaa.

 

ARI HERMANNI HEINONEN

www.tilausajokuljettajat.fi