Isoisäni Aappo Vilho Heinonen osti flanellisen pyjaman 1960-luvun lopulla Haapaveden Osuuskaupasta. Isoisän mentyä ajasta ikuisuuteen pyjama siirtyi perintönä isälleni.

Isä käytti pyjamaa vuosia. Hän talletti sen kaappiin saatuaan 50-v. lahjaksi Black Horse -kerraston ja kehoituksen käyttää sitä.

Perintökalleus oli kaapissa vuosia, kunnes se siirtyi allekirjoittaneen omistukseen perinpohjaisen kaupanhieronnan jälkeen.

Hotellihuoneessa on joskus kylmä ja laivan hytissä palelee. Ei hätää. Matkalaukussa on isoisän flanellinen pyjama ja Rouvan äidin kutomat villasukat. Joulupukki toi. Olo on kuin mummolassa.

Tällaiseen ylellisyyteen tarjoutuu tilaisuus työmatkoilla. Kotona on tyydyttävä nykymuodin mukaisiin keinokuitutuotteisiin.

Nuori Herra ja Pikkuneiti 7v. ihmettelevät ääneen äidin miehen omaksumia mystisiä tapoja. Joku perheenjäsen lusikoi hernekeittoa suoraan purkista, laittaa sinappia ruisleivälle, ja pesee hiusvähänsä hunajalla, että kalju kiiltäisi kauniimmin. Mutta flanellipyjama! Raidallinen yöasu herättää lastenhuoneessa nauruntyrskettä.

Uppsalalaisen hotellin aulassa suut kääntyivät hymyyn yöllä kello kaksi.

Haukottelin sukkasillani tyyny kainalossa yöportieerin puheille asianani kerroksessa meluava yökukkujaporukka. Aamulla oli varhainen startti.

Portsari piti naamansa peruslukemilla, mutta muut läsnäolijat ottivat ilon irti selän takana. Hämyisessä aulabaarissa istui väkeä, vaikka anniskelu oli lopetettu ajat sitten. Joillakin on kumma into valvoa yöt.

Hotellihuoneessa selälläni maaten sytytän joskus savukkeen tai pikkusikarin. Edellyttäen tietysti, että huone on tupakoiville. Jatkossa sellainen voi olla harvinaisuus. Monesta luukusta täytyy jo nyt marssia ulos tupakalle.

Ja laki kiristyy! Tupakoiva ravintola-asiakas joutuu nauttimaan pihvinsä pihamaalla, mikäli haluaa syödä pitkän kaavan mukaan kaikessa rauhassa. Se on yhtä kuin tyylikkäät henkoset eri ruokalajien välillä, rauhallista jutustelua illallisen lomassa, herkuttelun päätteeksi kiireetön sulattelutuokio ja kupillinen kahvia ennen laskun maksamista.

Taksijonomöttöset ovat asia erikseen. Mutta nehän syödäänkin tavallisesti ulkona, valmiiksi seisten, happosateen, melusaasteen ja pakokaasujen keskellä.

Milloinkahan ravintoloissa - ja lentokoneissa! - astuu voimaan absolutistiasiakkaita palveleva alkoholikielto. Ja siitä seuraava askel eteenpäin, syöntikielto! Ylipainohan on tupakan ja alkoholin ohella suuri terveysriski.

Ihmettelen, ettei hotellihuoneessa tupakointia ole kielletty jo ajat sitten. Olisi säästetty pari tulipaloa ja monta reikää matossa, asiakasmäärän kärsimättä. Jossainhan ihmisen täytyy matkalla majoittua. Ja eihän kotonakaan tupakoida sisällä. Yhtä hyvin hotellistakin pääsee ulos kadulle. Sehän on vain oikein meille tupakoitsijoille, kysyipä keneltä terveysterroristilta hyvänsä.

Isoisän pyjama happihyppelyasuna herättää vieraissa kylissä huomiota. Siihen tarkoitukseen löytyi kirpputorilta collegepuku, jonka liepeessä irvistävä keskiraskaan jääkiekkoseuran tunnus luo natsanurkkauksessa pälyilevälle sporttista ryhtiä.

Reissussa pärjää ilman collegepukua, mutta ei ilman pyjamaa ja villasukkia. Pasmat menevät sekaisin jos ne unohtuvat kotiin. Kerran kävi niin. Seurasi ärtymystä ja vatsaoireita. Ihmisen onni on pienestä kiinni, kun koti on matkalaukussa.

Riimittelevä rahtimiesveljeni Vesa Antero Olavinpoika kyydittää globetrotterkortteeria koipi kojetaululla. Pidemmillä siivuilla hän usein kyselee tiluriveljen kuulumisia puhelimitse tai tekstiviestillä. Tai päinvastoin.

Viestitin Vesa Anterolle istuvani pimeällä parkkipaikalla. Vettä sataa ja webasto savuttaa. Jotain muutakin runoilin pitkäveteisestä odottamisesta.

Linja-autokurssiaikana 1980-luvulla syntynyt ystävyys Vesa Anteron kanssa on kestänyt yli 20 vuotta. Verbaallisesti vertaansa vailla oleva rahtimiesveli ei koskaan jätä kurssiaikaista kämppäkaveria pulaan. Kännykkä piippasi vastausviestin tuotapikaa:

-Pue ylle pyjama, nosta jalat kojetaululle ja kärväytä nortti. Olosi muuttuu kotoisaksi!

 

ARI HERMANNI HEINONEN

www.tilausajokuljettajat.fi