Viiden reittäpaksun pajun raastaminen tontilta juurineen työvälineinä kirves ja lapio rasitti paitsi ranteita myös hermoja.

Työmääräyksen antanut Rouva kuuli tuhahteluni koska huomautti uurastuksen satunnaisuudesta. Pihapuita saneerattaisiin seuraavan kerran aikaisintaan ensi keväänä.

Huojentavaa. Mokomasta riuhtomisesta jos pitäisi repiä leipä joka päivä.

Kesäloma oli alussa. Tai oikeastaan ei loma. Lapin talvisesonki oli päättynyt ja samalla oli päättynyt sesonkiajan työsopimus.

Oli siirrytty ansiosidonnaiselle siihen saakka, kunnes käsky töihin taas käy.

Totuttelu vapaan eläjän rooliin oli talven jälkeen työlästä. North State kärysi kuistilla yksi toisensa perästä.

-Voisithan kysyä kesätöitä rajavartiolaitokselta tai puolustusvoimista. Ehkä hyvinkin tarvitsevat lomantuuraajia, neuvoi Rouva tuhkakuppia tyhjentäessään.

Rouva toki tiesi yhtä hyvin kuin minäkin että homma ei toimi niinpäin. Kunhan hieman kevensi mustalla huumorilla ennen kehotusta hyökätä pajupuskan kimppuun.

Töllin tekoon ei kuulemma ole syytä ryhtyä edes omalla pihalla työttömyysaikana. Muutama lapionpisto ja kirveensipaisu tuskin sotisivat lakipykäliä vastaan. Rohkeasti siis puuhaan käsiksi.

Vai pitäisikö sittenkin varmuudeksi ilmoittaa työvoimaviranomaisille tai tiedustella asian suvaittavuutta? Oltiinhan taas vaihteeksi löysässä hirressä.

Eikä edes kovin löysässä.

Onko kuka tullut ajatelleeksi miten tiukassa talutusnuorassa työvoimaviranomaisten työllistäjä on?

Linnaehdonalaisessa voi häipyä kairaan kalaan kahdeksi viikoksi eikä kukaan huutele perään. Työvoimaviranomaisten työllistäjän on viimeistään neljäntenä päivänä kiiruhdettava kotiin kokemaan postilaatikko.

Kiitos ryöstökapitalismin toimeenpaneman tuoreimman suursiivouksen, TE-toimistojen ovisaranat eivät tänä päivänä ehdi ruostua.

1970-luvulla, kun Suomessa oli 70 000 työtöntä, hautaan haukuttu presidentti Urho Kekkonen runnoi kasaan hätätilahallituksen. Tänä päivänä työttömiä on yli 300 000. Silti valtiovaltaa huolestuttaa eniten suurpetojen turvallisuus.

Milloinkahan 300 000 kansalaista kysyy EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta onko heidän kohtelunsa ollut oikeudenmukaista ja onko se sitä nyt?

Paljonko työttömiä tulisi olla, että Suomen vahvat ammattiliitot päättäisivät perustaa omat työvoimapalvelutoimistonsa?

Ammatti-ihmisten olisi kohtuullista saada omaan alaansa erikoistunutta palvelua myös tällä toimialalla. Ettei ammattikuljettajasta tehtäisi kotiavustajaa tai kotiavustajasta autonkuljettajaa pelkän ajokortin perusteella. Tai á la carte – tarjoilijasta kioskimyyjää siksi, että työnantaja saa valtiolta työllistämistukea.

Mikäpä ettei alanvaihto ammattikuljettajalle mielenrauhan säilyttämisen kannalta? Monessa muussa ammatissa tilin saa huomattavasti vähemmällä mieliharmilla.

Halkosavottamiehen ei tarvitse todistella syyttömyyttään eikä tehdä tiliä töistään jokaiselle lanssiin saapastelevalle virkapukukyselijälle.

Tämä vaihtoehto on käynyt muutaman kerran mielessä. Päivän ryskätyöurakka pajupuskan kimpussa oli siis ikään kuin omatoimista työelämään tutustumista. Tosin se tapahtui Rouvan määräyksestä.

Matkapuhelimen laulu keskeytti työn viimeisellä juurakolla. Numero kuului rahtimiesveljelle, joka parhaillaan palaili puoliperämatkalta Baltiasta.

Mitähän jobinpostia nyt? Oliko Via Balticalla liikkuvien vastuksina virkansa puolesta riehuva pikkustalin suorittanut tilintasauksen jossakin Pärnun liepeillä?

Ei sentään. Veljen työreissu oli harvinaista kyllä sujunut sakoitta. Mies istui parhaillaan Nakkulan grillillä pistelemässä poskeensa pohjoisen pallonpuoliskon muhkeinta porilaista ja kysyi lainaksi muutamaa satalappusta kunnes soviteltu päiväraha ilmestyisi tilille joskus hamassa tulevaisuudessa.

Perheellisen miehen tiukan tilanteen tietäen lupasin auttaa pitkällä viitosella välittömästi.

Matkalla nettipankkiin kotitietokoneen sähköposti ilmoitti saapuneesta viestistä. Ruudulle avautui Tilausajokuljettajat ry:n jäsentiedote: Eduskunnassa vahva tuki liikennerikkomusten virhepistejärjestelmälle!

Maantieliikenteen järjestöjen vaatimus ajokieltojärjestelmän uudistamisesta oli saanut vastakaikua Arkadianmäellä. Ivalolaisen kansanedustaja Janne Seurujärven (kesk.) jättämässä lakialoitteessa liikennerikkomukset pisteytettäisiin niiden vakavuuden mukaan.

Ammattiliikenteen kuljettajille virhepistejärjestelmä olisi nykyistä paljon oikeudenmukaisempi. Tämän päivän Suomi-pykälillä kuljettajan ammatti on henkinen rasite ja taloudellinen riski.

Nähtäväksi jää kuinka eduskunta asiaan reagoi. Kaikuuko järjen ääni vai onko harkittava siirtymistä ratin takaa oikeaan työhön?

 

ARI H. HEINONEN

www.maantiesusi.net